Shangri-La Frontier – Jakso 12

Viime viikolla Shangri-La Frontier esitteli yhden sarjan vahvimmista piirteistä. Vaikuttavat tuotantoarvot ja erinomainen esitystapa antoivat minun uppoutua täysin taustatarinaan ja ennakointiin.

Heikkoa grindaamista

Se todella kuvasti parhaita puolia, joita arvostan videopelikokemuksessa. Tämä jakso esittelee kuitenkin täysin päinvastaista puolta paljastaen joitakin noiden pelien huonoimmista puolista – nimittäin grindaamisen.

Lähes jokaisessa pelissä, jossa on taitojärjestelmä ja tasonousu, on jonkin verran grindaamista, ja jotkut pelit peittävät siihen liittyvän yksitoikkoisuuden paremmin kuin toiset.

Ongelmani grindaamisen kanssa on se, että se voi rikkoa uppoutumisen, kun se saavuttaa tietyn tylsyyden tason – juuri niin kuin tunsin tämän jakson aikana.

Naispuolinen hahmo miespronomineilla?

Mitä ihmettä tässä jaksossa tapahtuu? Kolmasosa ajasta kului Sunrakun juostessa paikkaan, jossa hän grindailee hirviöitä järvessä… ja sitten hän todella grindailee hirviöitä siinä järvessä.

Esitystapa pysyy melko hyvänä, ja pidin erityisesti Katzoa ympäröivästä animaatiosta, joka osoittautui tankki-/tappelijatyyppiseksi hahmoksi. Pidin myös transsukupuolisuuteen liittyvästä allegoriasta, joka yritti selittää NPC:lle, miksi naispuoliseen hahmoon viitataan miespronomineilla.

Kuitenkin tämän jakson olisi voinut jättää kokonaan pois menettämättä mitään. Kokonainen jakso oli jo omistettu tasojen nostamiselle – siinä oli sentään luovia olosuhteita ja vahva koukku.

Tämä jakso tuntuu siltä kuin katselisi jonkun salaa striimaavan Elden Ringiä piilotetusta luolastosta.

Katsoisin passiivisesti tukeakseni striimaajaa, mutta mielenkiintoni pysyisi tuskin herätettynä.